Arjen sankari -

Arjen sankari, ilman tuntuvaa.

Laittaa kenkiäjalkaa, on lasia maassa.

Pienen elämän päässähän äkkiähäviää.

Ei pysty käsittelemään, ehkäsittenkin suuren suuri, pieneksi hetkeksi.

Arjen sankari, sataa tuhkaa.

Viha voimana kasvaa niin, sankari nahkansa luo.

Iloista laulua iltaan, on rappiollista elämä.

Harmaan nyänsit mustaan vie, musta on ainoa tie.

Hän hakee avaimia, menneessään tiensäpäässä, sormet jäässä.

Eikätaas kiirettäminnekään.

Ei pysty käsittelemään, ehkäsittenkin suuren suuri, pieneksi hetkeksi.

Arjen sankari, sataa tuhkaa.

10.5 torstai aamu alkaa.

hän hakee voimaa, tämän päivän sarkaan.

arjen sankari nousee ja käy kaupungin korkeimpaan torniin käy.

Ei hae avaimia mennessään, tajuaa tulleensa tiensäsuhteen järkensäpurkutuomioon.

Ei pysty käsittelemään, ehkäsittenkin suuren suuri, pieneksi hetkeksi.

Arjen sankari, sataa tuhkaa.

Ein Alltagsheld, ohne Wertschätzung.

Zieh deine Schuhe an, da ist Glas auf dem Boden.

Schließlich verschwindet plötzlich ein kleines Leben.

Unfähig, damit umzugehen, vielleicht einen großen, großen, kleinen Moment.

Alltagsheld, es regnet Asche.

Wut als Macht wächst so, der Held erschafft seine Haut.

Fröhliches Singen zum Abend, ist ein ruiniertes Leben.

Graue Nuggets bringen dich zu Schwarz, Schwarz ist der einzige Weg.

Er holt die Schlüssel, während er mit den Fingern auf dem Eis zum Ende der Straße geht.

Und nicht in Eile.

Unfähig, damit umzugehen, vielleicht einen großen, großen, kleinen Moment.

Alltagsheld, es regnet Asche.

10.5 Der Donnerstagmorgen beginnt.

er sucht Macht im heutigen Tabernakel.

Der Alltagsheld erhebt sich und besucht den höchsten Turm der Stadt.

Er sucht nicht nach den Schlüsseln, wenn er geht, und erkennt, dass er den Punkt des Neuzuweisungsurteils erreicht hat.

Unfähig, damit umzugehen, vielleicht einen großen, großen, kleinen Moment.

Alltagsheld, es regnet Asche.