Tuonelaan - Teräsbetoni

Synkän saapuen he tulivat etsien

Miestä nukkuvaa, avutonta saalistaan

Suoja varjojen, nurmi alla jalkojen

Äänetönnä yössä salamurhaaja työssä

Tuonelaan miestä viedään taas

Kuolemaan, syyttömänä tuomitaan

Mutta maailmaan henki palaa riivaamaan

Oikeutta hakemaan

Tupa hiljainen, henkäisy viimeinen

Ei osannut aavistaa, mikä unessaan odottaa

Hahmo synkänlainen, ei mies eikä nainen

Mukaansa pyytäen, kättänsä ojentaen

Sieluni uhraan jos vain kasvaa saan

(Onhan sanasi kyllä, tuhoa päälle maan

Ei säästy edes rakkainpasi, buahahahaa)

Niin mä teen siirrän kaiken

Ajasta ikuisuuteen

Sie kamen düster an und suchten

Ein schlafender Mann, seine hilflose Beute

Schutz vor Schatten, Gras unter den Füßen

Stiller Nachtmörder bei der Arbeit

Der Mann wird wieder nach Tuonela gebracht

Zum Tode, unschuldig verurteilt

Aber der Geist kehrt in die Welt zurück, um zu dämonisieren

Das Recht, sich zu bewerben

Zimmer ruhig, Atemzug zuletzt

Konnte nicht ahnen, was ihn im Schlaf erwarten würde

Die Figur ist düster, weder männlich noch weiblich

Um seine Hand bitten, seine Hand ausstrecken

Ich opfere meine Seele, wenn ich nur erwachsen werde

(Immerhin ist dein Wort ja, zerstöre die Erde

Nicht einmal deine liebsten Pässe, buahahaha)

Also bewege ich alles

Von Zeit zu Ewigkeit