Punainen viiva - Timo Rautiainen

Niin on onnea ja iloa

Vielä;

Päiviä on pakassa

Paljon…

Vaan mitä vastaat, kun

Kysytään, että paljonko?

Onnea;

onnesi on käsillä

Tässä lyhyessä hetkessä

Jossa kesä on kadonnut…

Syksy talveksi taipuu jo

Niin on yksi aivan alussa

Mutta toinen on jo lopussa:

Riuhtoo vaisuilla voimillaan

Kohti harmautta raahustaa

Nyt voit hyvästisi toivottaa

Ja myös hyväksyä, että maa

Nielee sen minkä synnytti

Eikä aio palauttaa

Tuon hetken tullen me muistamme sen;

Muistamme kadonneet, kuolleet

Jotka jo otettiin sinne pimeän syliin

Muistamme sen vääjäämättömyyden;

Rakkaimman ihmisen

Nimi kaikesta katoaa

Viiva vedetään sen yli

Kuolema kulkee täällä päällä maan

Tekee joukossamme tekojaan:

Antaa aikamme kulua

Kunnes lähtömme määrittää

Niin on onnea ja iloa

Vielä

Päiviä on pakassa

Paljon…

Pois niitä otetaan

Mutta montako jää?

So ist Glück und Freude

Noch;

Es gibt Tage in der Packung

Eine Menge…

Aber was antwortest du wann

Gefragt, wie viel?

Herzliche Glückwünsche;

dein Glück ist zur Hand

In diesem kurzen Augenblick

Wo der Sommer vorbei ist …

Der Herbst für den Winter biegt sich bereits

Es gibt also einen ganz am Anfang

Aber das andere ist schon vorbei:

Rumpelt mit schwachen Kräften

In Richtung Graustufen

Jetzt können Sie sich verabschieden

Und akzeptiere auch dieses Land

Schluckt, was geboren hat

Und werde nicht zurückkehren

In diesem Moment werden wir uns daran erinnern;

Wir erinnern uns an die Verlorenen, die Toten

Die dort bereits in die Arme der Dunkelheit gezogen wurden

Wir erinnern uns an seine Unausweichlichkeit;

Der liebste Mensch

Der Name verschwindet von allem

Darüber wird eine Linie gezogen

Der Tod läuft hier auf Erden

Tut sein Werk unter uns:

Lass unsere Zeit vergehen

Bis unsere Abreise bestimmt

So ist Glück und Freude

Noch

Es gibt Tage in der Packung

Eine Menge…

Sie werden weggebracht

Aber wie viel bleibt übrig?