Aamulinnut - Viikate

Puuvanhus omeniaan kantaa

Silkkilehdet hennot suojanaan

Yölliset viitoissaan ovat

Saaneet piiloistaan pois

Taakse orapihlajaisen seinän vaanimaa

Katkeruuden viitta kuulaat peittää

Valkeatkin mukaan sullotaan

Saalis toiveen ylittää

Vaan on aika hyvittää

Teot pimeässä tehdyt

Minä muistan kaiken sen nyt, kun

Lauloivat aamulinnut

Ja me tunsimme itsemme

Lauloivat aamulinnut

Ja me tunsimme itsemme

Lauloivat aamulinnut

Ja me tunsimme itsemme huonoiksi ihmisiksi

Vakka täysi ja kaksi puolillaan

Katumuksen puulle alas lasketaan

Vähin äänin katoaa vain heinäniityn lakoaa

Enää luvatta ei lainaa

Minä pääni muistan painaa, kun

Lauloivat aamulinnut

Ja me tunsimme itsemme

Lauloivat aamulinnut

Ja me tunsimme itsemme

Lauloivat aamulinnut

Ja me tunsimme itsemme huonoiksi ihmisiksi

Lauloivat aamulinnut

Ja me tunsimme itsemme

Lauloivat aamulinnut

Ja me tunsimme itsemme

Lauloivat aamulinnut

Ja me tunsimme itsemme huonoiksi ihmisiksi

Der alte Mann aus Holz trägt einen Apfel

Seidenblätter zart geschützt

Die Alpträume in ihren Zeichen sind

Aus dem Versteck gekommen

Hinter der Weißdornmauer lauert

Der Mantel der Bitterkeit, den du hörst, deckt sich

Weiße werden auch zerdrückt

Der Fang ist hoffnungslos

Aber es ist Zeit, sich zu versöhnen

Im Dunkeln begangene Taten

Ich erinnere mich jetzt an alles

Singende Morgenvögel

Und wir fühlten

Singende Morgenvögel

Und wir fühlten

Singende Morgenvögel

Und wir fühlten uns wie schlechte Menschen

Vakka voll und zwei in zwei Hälften

Der Baum der Reue wird gesenkt

Das geringste Geräusch verschwindet erst, wenn die Wiese aufhört

Kein Ausleihen mehr ohne Erlaubnis

Ich erinnere mich, dass ich meinen Kopf gedrückt habe, als

Singende Morgenvögel

Und wir fühlten

Singende Morgenvögel

Und wir fühlten

Singende Morgenvögel

Und wir fühlten uns wie schlechte Menschen

Singende Morgenvögel

Und wir fühlten

Singende Morgenvögel

Und wir fühlten

Singende Morgenvögel

Und wir fühlten uns wie schlechte Menschen