Lahja - Viikate

Kuusen alla leikit pienten pellavapäiden

Nyt on Maijat, Heikit lahjansa avanneet

Vaan on perheen pää, isä mietteissään

Mitä pohtii, puntaroi, tienneekö tuota itsekään

Takin päälleen laittaa, «Kauaa viivy en»

Tuisku ei matkaa haittaa, perille saapuen

On hiljaista pihassa, ei näy jälkiä lumessa

Lahjan laskee, asettaa keskelle lumista verantaa

Vaan yksinään jää lahja kuistille seisomaan

Ei aukene ulko-ovi sovintoa solmimaan

Ja mielipaha karvas jää rintaa kalvamaan

Sen ken ois voinut tietää, että jälleen

Viettää saa — juhlaa katkeraa

Unter der Tanne spielt man mit kleinen Flachsköpfen

Jetzt haben Maijat, Heikki ihre Geschenke geöffnet

Aber es ist das Familienoberhaupt, der Vater in seinen Gedanken

Was er sich fragt, wägt er ab, ob er das selbst weiß

Zieh deine Jacke an, «Ich komme nicht zu spät»

Der Schneesturm schadet der Reise nicht, wenn Sie dort ankommen

Es ist ruhig im Hof, keine Schneespuren

Das Geschenk fällt in die Mitte einer verschneiten Veranda

Aber das Geschenk allein steht auf der Veranda

Die Haustür öffnet sich nicht zur Versöhnung

Und nachtragende Bitterkeit lässt die Brust nagen

Es ist, wer das nicht wieder wissen konnte

Sie können verbringen - eine bittere Party