Tahroja paperilla - Yö

Tiedän että on yö, kun saavut kotiisi pimeään

Yksinäisyys lyö, sanomatta nimeään

Kun luet kirjeeni kaiun kuulet

Tahrat näet joita sateeksi luulet

Kuljen ulkona valossa, kasvoillani voin tuntea tuulen

Ei sitä tuntunut talossa, johon palaa en koskaan, luulen

En ole menossa minnekkään

Ei missään tule minun luokseni, minun vuokseni

Vain tahroja paperilla, älä siis suutu

Ei niistä asiat miksikään muutu

Ei se että meillä oli retkemme, eikä se että meillä oli hetkemme

Voi tuuli kylmästi kutittaa selkää, se eteenpäin työntää, älä siis pelkää

Älä huoli siitä, sillä meillä oli hetkemme

Kutsun saaneena tulin, lähdin kui varas, säikähdin viimein

Kun itseeni tarttuneen, tajusin varttuneen

Imin sut kuiviin, tarttui mun huiviin tuoksusi

Teit saman minulle, juoksusi annan anteeksi sinulle

Vain tahroja paperilla, älä siis suutu

Ei niistä asiat miksikään muutu

Ei se että meillä oli retkemme, eikä se että meillä oli hetkemme

Voi tuuli kylmästi kutittaa selkää, se eteenpäin työntää, älä siis pelkää

Älä huoli siitä sillä meillä oli hetkemme

Vain tahroja paperilla älä siis suutu

Ei niistä asiat miksikään muutu ei se, että meillä oli retkemme eikä se että

meillä oli hetkemme Voi tuuli kylmästi kutittaa selkää se eteenpäin työtää älä

siis pelkää älä huoli siitä sillä meillä oli hetkemme Muista, että meillä oli

hetkemme

Ich weiß, es ist Nacht, wenn du im Dunkeln nach Hause kommst

Einsamkeit schlägt zu, ohne seinen Namen zu sagen

Wenn Sie meinen Brief lesen, werden Sie ein Echo hören

Flecken, die Sie sehen, dass Sie Regen denken

Ich gehe draußen im Licht, ich spüre den Wind auf meinem Gesicht

In dem Haus, in das ich nie zurückkehren werde, war es nicht zu spüren, glaube ich

Ich gehe nirgendwohin

Nirgendwo kommt zu mir, für mich

Nur Flecken auf Papier, also nicht sauer werden

An ihnen wird sich nichts ändern

Nicht, dass wir einen Ausflug gemacht hätten, nicht, dass wir einen Moment gehabt hätten

Oh, der Wind juckt dich kalt im Rücken, er treibt dich voran, also fürchte dich nicht

Mach dir keine Sorgen, denn wir hatten unsere Momente

Als ich eingeladen wurde, kam ich, ich ging wie ein Dieb, ich hatte endlich Angst

Als ich mich selbst packte, wurde mir klar, dass ich erwachsen geworden war

Ich saugte die Warzen trocken, meine Narbe verfing sich in meiner Narbe

Du hast mir dasselbe angetan, ich verzeihe dir, dass du weggelaufen bist

Nur Flecken auf Papier, also nicht sauer werden

An ihnen wird sich nichts ändern

Nicht, dass wir einen Ausflug gemacht hätten, nicht, dass wir einen Moment gehabt hätten

Oh, der Wind juckt dich kalt im Rücken, er treibt dich voran, also fürchte dich nicht

Mach dir keine Sorgen, denn wir hatten unsere Momente

Beflecken Sie also nicht nur das Papier

Nicht, dass sich die Dinge ändern, nicht, dass wir einen Ausflug gemacht hätten oder so

wir hatten unseren moment oh der wind kitzelt kalt deinen rücken es geht nicht vorwärts

Also fürchte dich, mach dir keine Sorgen, denn wir hatten unsere Momente. Erinnere dich daran, dass wir sie hatten

unsere Momente