Kuoleman Kylmä Ikuisuus - Azaghal

Syvimmässä kuiluista;

Pimeimmässä onkaloista

Kasvavat mustimmat kukat

Tuhon ja ihmisvihan

Ei enää mitään jäljellä

Ei mitään minulle täällä

Kylmimmässä maailmoista

Mustimmassa sydämmista

Kasvaa uusi, syvempi suru

Uuddenlainen melankolia

Kieppuvat usvat nielaisevat minut

Helvetin jäätävät tuulet raastavat sieluani

Kuolon kylmät kynnet tarttuuat niinnun

Kutsuvat mukaansa

Kuoleman valtakuntaan

En tunne kaipunta, en katumusta

En tunne enää ahdistrusta, en tuskaa

Olen yläpuollella kiuun ja pelon

Olen yhtä kuoleman kylmän ikuis uuden kanssa

Kaaoksesta kaaokseen

Uusi järjestys nousee tuhkasta

Uusi maailma, uusi jumala

Kuningas saatana!

An der tiefsten der Lücken;

In den dunkelsten Höhlen

Die schwärzesten Blumen wachsen

Zerstörung und Menschenhass

Nichts ist übriggeblieben

Hier nichts für mich

In den kältesten Welten

In den dunkelsten Herzen

Eine neue, tiefere Trauer wächst

Eine neue Art von Melancholie

Wirbelnde Nebel verschlucken mich

Die eisigen Winde der Hölle erschüttern meine Seele

Die kalten Nägel des Todes fangen dich so

Einladen

Ins Reich des Todes

Ich fühle keine Sehnsucht, ich bereue nicht

Ich fühle keine Angst mehr, keine Schmerzen

Ich stehe über dem Herd und habe Angst

Ich bin dem Tod gleich mit der Kälte für immer neu

Von Chaos zu Chaos

Die neue Ordnung erhebt sich aus der Asche

Eine neue Welt, ein neuer Gott

König Satan!