Ex Nihilo - Azaghal

Seitsemän turmiota, sielujemme yön pimeyteen

Tyhjyydestä jumalan siinnyt kaikkeus

Tulen hahmossa suden, tulen hahmossa leijonan

Tulen hahmossa paratiisin käärmeen

Repien ja raastaen palasiksi valheiden verhon

Kaiken peittävän mustan hiljaisuuden kaavun

Seitsemän tietä

Seitsemän jokea

Sielujemme yöhön

Seitsemän tietä, kaiken olevan kadotukseen

Jäjellä vain aaveiden kansoittama, autio maa

Tulen hahmossa ihmisen, tulen hamossa vihollisen

Tulen hamossa rakastajasi

Seitsemän jokea, jotka virtaavat paratiisista

Myrkyttäen sydämmet tekopyhyydellään

«Kuten tämä verikään ei enää palaa luoksesi

Et sinäkään enää pääse lähemmäksi jumalaa»

Kuule sana taivaallinen, tyhjyyden evankeliumi

«Minä olen ensimmäinen ja viimeinen

Kunnioitettu ja halveksittu

Minä olen huora ja pyhä

Vaimo ja neitsyt

Minä olen hiljaisuus jota ei voi käsittää

Minä olen nimeni kaiku»

Sieben Verwüstungen, die Nachtfinsternis unserer Seelen

Die Leere Gottes, die im Universum enthalten ist

Ich komme in Form eines Wolfes, ich komme in Form eines Löwen

Ich komme in Form einer Paradiesschlange

Den Schleier der Lügen zerreißen und zerfetzen

Ein Gewand aus schwarzem Schweigen, das alles bedeckt

Sieben Straßen

Sieben Flüsse

Zur Nacht unserer Seelen

Sieben Wege, alle verloren

Nur ein verlassenes Land, bewohnt von Geistern

Ich komme in Gestalt eines Mannes, ich komme in Gestalt eines Feindes

Ich werde dein Liebhaber sein

Die sieben Flüsse, die aus dem Paradies fließen

Vergiften Herzen mit ihrer Heuchelei

«So wird das Blut nicht zu dir zurückkehren

Näher kann man Gott auch nicht kommen »

Höre das Wort himmlisch, das Evangelium der Leere

«Ich bin der Erste und der Letzte

Respektvoll und verachtet

Ich bin eine Hure und heilig

Ehefrau und Jungfrau

Ich bin eine Stille, die nicht verstanden werden kann

Ich bin das Echo meines Namens »