Ovet ja huoneet - Eleanoora Rosenholm

Pyyhkeet silitän, järjestän, ruoan laitan,

Kuivausrumpuun lakanat ja liinat, seisahdun,

Kuulen jonkun kuiskaavan «älä kiellettyihin huoneisiin mene, muistathan»

Mutta joskus aikani yksin on pitkää,

Keittiössä itken ja kasvoni vääristyneet heijastuvat ikkunaan

Kotiäiti oon hieman yksinäinen,

Vaikka lapsia on viisi, mies ymmärtäväinen

Päivät taloon jään, tunnen sen minut nielevän

Keittiössä yksin seistessäni

Huoneet lisääntyvät seiniin ympärilläni

Ilmestyy paljon ovia ja huoneita joihin ei mennä saa

Ei huoneisiin mennä saa

Kylpyammeen pesen, suihkuverhon vaihdan, suoristan

Kaakelit seiniltä huuhtelen, likaveden kaadan viemäriin

Se pitää vaihtaa ennen kuin se ruskistuu

Kirjahyllyn pölyt pyyhin, sohvan istuintyynyt tamppaan,

Imuroin, hopeat kiillotan, kukan lehdet kuivuneet

Nypin ja kerään pieneen astiaan

Perheen aamuin mentyä jään askareihin,

Tiskatessa ilmaantuu veri astioihin

Ontuvat askeleet raahautuvat eteiseen

Komeroon kätkeydyn veistä pidellen,

Seinissä on joku pureutuen läpi vähitellen,

Ovet ja huoneet joihin ei mennä saa

Ei huoneisiin mennä saa

Miksi ovia tulee lisää hirveän paljon?

Huoneet vain lisääntyvät, nukun tai valvon

Kotiäiti oon hieman yksinäinen,

Vaikka lapsia on viisi, mies ymmärtäväinen

Päivät taloon jään, tunnen sen minut nielevän

Keittiössä yksin pestessäni,

Huoneet lisääntyvät seiniin ympärilläni

Ilmestyy paljon ovia ja huoneita joihin ei mennä saa

Mieheni kotiin palaa, katsoo hän minuun

Tarttuu käsiin, kysyy mikä mennyt on sinuun

Hän sanoo ettei vaimoaan tunne enää laisinkaan

Hän sanoi jättäneensä lapset leikkimään,

Silloin kirveen nostin, iskin kohti hänen päätään

Näin hänen muuttuvan joksikin josta ei puhua saa

Ei siitä puhua saa, shhh…

Handtücher werden gebügelt, geordnet, gekocht,

Wäschetrocknertücher und -tücher, Ständer,

Ich höre jemanden flüstern: „Geh nicht in verbotene Räume, denk dran“

Aber manchmal ist meine Zeit allein lang,

In der Küche weine ich und mein verzerrtes Gesicht spiegelt sich im Fenster

Die Hausfrau ist ein wenig einsam,

Obwohl es fünf Kinder gibt, ist der Mann verständnisvoll

An den Tagen, an denen ich im Haus bleibe, spüre ich, wie es mich verschluckt

Als ich alleine in der Küche stand

Räume fügen sich zu den Wänden um mich herum hinzu

Es gibt viele Türen und Räume, zu denen man nicht gehen kann

Keine Räume erlaubt zu gehen

Ich wasche mich in der Badewanne, wechsle den Duschvorhang, glätte mich

Ich spüle die Fliesen von den Wänden, gieße das Abwasser in die Kanalisation

Es muss ersetzt werden, bevor es braun wird

Bücherregal-Staubwischer, Sofa-Sitzkissen mit Tampon,

Ich habe gesaugt, ich habe das Silber poliert, die Blütenblätter vertrocknet

Nippeln und in einem kleinen Behälter sammeln

Nachdem die Familie morgens aufs Eis gegangen war,

Beim Geschirrspülen tritt Blut in den Behältern auf

Die lahmen Schritte schleppen sich in den Flur

Halten Sie das Messer im Schrank,

Da ist jemand an den Wänden, der sich allmählich durchbeißt,

Türen und Räume, die nicht betreten werden können, sind nicht erlaubt

Keine Räume erlaubt zu gehen

Warum gibt es so viele Türen mehr?

Zimmer vergrößern sich nur, ich schlafe oder kontrolliere

Die Hausfrau ist ein wenig einsam,

Obwohl es fünf Kinder gibt, ist der Mann verständnisvoll

An den Tagen, an denen ich im Haus bleibe, spüre ich, wie es mich verschluckt

Beim Waschen allein in der Küche

Räume fügen sich zu den Wänden um mich herum hinzu

Es gibt viele Türen und Räume, zu denen man nicht gehen kann

Mein Mann kommt nach Hause, er sieht mich an

Ergreift deine Hände, fragt, was für dich weg ist

Er sagt, er kenne seine Frau gar nicht mehr

Er sagte, er ließ die Kinder spielen,

Dann hob ich die Axt und schlug ihm auf den Kopf

So wird er zu etwas, worüber man nicht reden kann

Nicht darüber reden, shhh …