Nekromantia - Horna

Yön synkimmän tunnin pimeys

Hiipii esiin huoneeni varjoista

Kantaen valkoista soihtuaan

Joka valon syö, ei sitä heijasta

Mustan lasin pinta väreilee

Muinaisen rytmin tahdissa

Yhä hitaammin, sulkee suosioonsa

Näkyjen tummassa virrassa

Kuiskaan kysymykset kuolleiden korviin

Syvän hengityksen kannettavaksi

Tunnen tien jota itse en käy

Ei sitä tehty elävien kuljettavaksi

Heidän kuvansa tuonpuoleisesta

Ovat kaiken sen tiedon löytävä

Jota maan päälle ei kuolleista

Saisi tuoda kukaan sitä etsivä

Katakombien piilotetut tekstit

Käytävien ajansyömistä kätköistä

Tomun peittämiltä alttareilta

Tulten näyttämistä ihmeistä

Suuren ikuisuuden kynnyksellä

Kätkettyyn jumaluuteen katsoneena

Olen valmiina matkaan tiellä

Joka on eteeni avautuneena

Die dunkelste Stunde der Nacht

Schleiche dich aus den Schatten meines Zimmers

Mit seiner weißen Fackel

Wer Licht isst, reflektiert es nicht

Die Oberfläche des schwarzen Glases vibriert

Im Takt eines uralten Rhythmus

Zunehmend langsamer, nähert sich seiner Popularität

Im dunklen Strom der Visionen

Ich flüstere Fragen in die Ohren der Toten

Für tiefes Atmen

Ich kenne einen Weg, dem ich selbst nicht folge

Es wurde nicht gemacht, um von den Lebenden getragen zu werden

Ihr Bild vom Jenseits

Haben Sie alle diese Informationen zu finden

Was in aller Welt nicht tot ist

Sollte es jemand bringen, finden Sie es

Versteckte Texte von Katakomben

Von den zeitfressenden Caches in den Fluren

Von den staubbedeckten Altären

Die Wunder des Feuers

Am Vorabend der großen Ewigkeit

Blick auf die verborgene Gottheit

Ich bin bereit, auf die Straße zu gehen

Was mir offensteht