Jean - Jari Sillanpää

Kun olen yksin enkä nää

Mä syytä miksi jatkuu kaikki tää.

Kun maailman melu liikaa on,

Sä taiot taivaalleni auringon.

Kun olen yksin niin sä tuut,

Saat minut unohtamaan murheet muut.

Sun musiikkiisi leijuvaan

Mä hetkeks hukkua kun saan.

Kun kuuntelen sua Jean,

Sä loit maailmaan kauneutta niin,

Puit sen musiikkiin.

Sävelvirta vaan

Minut mukanaan vie voimallaan.

Kun kuuntelen sua Jean,

Tunnen uudestaan tuskan, rakkauden,

Sinfoniat sen, taivaan, meren, maan,

Myrskyn raivokkaan — kaiken sen saan.

Mä kuulen äänet viulujen,

Ne kertoo ikävästä ihmisen.

Soi niissä metsän huminaa

Ja suuret kosket jossain kuohuaa

Ja huiluit lailla joutsenten,

Niin kauniiden ja silti villien,

ne hetken halkoo maisema

Ja siivissään on hopeaa.

Wenn ich allein bin und nichts sehen kann

Deshalb geht das alles.

Wenn es zu viel Weltlärm gibt,

Wetter den Himmel meiner Sonne.

Wenn ich allein bin, du

Du lässt mich die Sorgen anderer vergessen.

Sonne zu deiner schwebenden Musik

Ich werde für einen Moment ertrinken, wenn ich kann.

Wenn ich Sua Jean höre,

Du hast so Schönheit in der Welt geschaffen

Du hast es vertont.

Der Fluss der Töne

Er nimmt mich mit seiner Kraft.

Wenn ich Sua Jean höre,

Ich fühle wieder Schmerz, Liebe,

Sinfonien von ihm, Himmel, Meer, Erde,

Die Wut des Sturms - ich verstehe alles.

Ich höre Geigenklänge,

Sie erzählen einer traurigen Person.

Das Summen des Waldes hallt in ihnen wider

Und die großen Stromschnellen irgendwo sprudeln

Und du flatterst wie Schwäne,

So schön und doch wild,

kurzzeitig durchqueren sie die Landschaft

Und es gibt Silber in seinen Flügeln.