Juuret - Juice Leskinen

Vajaus miehistössä kesken jääneen talkoon,

musta mies lyö lapionsa nietokseen.

Taloyhtiössä lippu puolisalkoon,

maaliskuussa tuuli pyyhkii kyyneleen.

Meitä sadatteluttavat sormet jäiset

pappi ylitöinä kertoo juttujaan

kahvipöydän luona vitsit väkinäiset

aivot autioina soivat hysteriaa tulvillaan.

Hän nyt jostain katsoo meidän ihmisvanaa

ehkä hymyilee, hän saattaa naurahtaa, hah

ylistystä vain, ei yhtään pahaa sanaa

kuinka paljon pikku juttu aikaan saa.

Kuinka ahkerasti joskus töitä tehtiin

iltayöstä aina aamuaurinkoon,

yksi kuolema ja naama kaikkiin lehtiin,

korppikotkat, niiltä viimein myötämieltä saanut oon.

Keskiyöllä, kun peijaiset hiljenee,

outo kulkija vaeltaa.

Painaa korvansa maahan ja kuuntelee

oman verensä kohinaa.

Lintuviidasta tuuli nyt unta tuo,

kukat kuihtuvat huurteeseen.

Kaikki häipyy kuin ois ollut unta tuo,

matkaa huomeneen.

Onko taivaassa hän nyt vai helvetissä,

tyhmä kysymys, se vastaamatta jää.

Yhdentekevää hän olkoon vaikka missä,

joka paikassa on monta ystävää.

Uusi aamu, käymme kiinni työhön uuteen

vielä silmissämme suola kirveltää.

Vaikka jaksaisimme elää ikuisuuteen

joka kerta meistä tuntuu että kaikki kesken jää…

(Hän palannut on juurilleen

hän palannut on juurilleen

hän palannut on juurilleen

hän palannut on juurilleen…

…juurilleen…

hän palannut on juurilleen…

…juurilleen…

hän palannut on juurilleen…

…juurilleen…

hän palannut on juurilleen…)

(Laudamus te, benedicamus te,

adoramus te, glorificamus te.

Laudamus te, benedicamus te,

adoramus te, glorificamus te)

Hän on poistunut hommansa tehtyään

hän on ansainnut seppeleen

joilla kesken on työnsä

ne painaa pään

ja ne puhuvat hiljakseen.

Uusi aamu ja viikko ja uusikuu

me elämme edelleen,

sillä puusta jos pystyyn se kuivettuu

saa vain koristeen.

(Hän palannut on juurilleen

hän palannut on juurilleen

hän palannut on juurilleen

hän palannut on juurilleen

hän palannut on juurilleen

hän palannut on juurilleen

hän palannut on juurilleen)

Siellä jonottaa hän luona taivaan portin,

tilaa oluen ja selaa Iltistään.

Portsarikin hymyilee ja tarjoo Nortin,

eikä vaadi lomakkeita täyttämään.

Hän saa kitaran ja kunnon jenkkikamaa.

Katsoo väkeä, taas monta vainajaa.

Pari sointua hän näppää Alabamaa,

loppuillan käsivarsiin nimmareita raapustaa.

Itsesääliämme jäämme murehtimaan,

emme ymmärtää voi mitään ennen kuin

hänen laillaan saamme homman viimein himaan

maailmamme keinutamme alassuin.

Nikkekään ei enää saavu aulaan,

hänkin uskoi löytäneensä satumaan.

Sinne päästäkseen hän kiskoi narun kaulaan,

sitä koko loppuelämänsä joutui katumaan.

Personalmangel für einen unvollendeten Job,

der schwarze mann schlägt seine schaufel in den boden.

In einer Wohnungsbaugesellschaft ein Ticket für Halbpassage,

im März wischt der Wind eine Träne weg.

Die Finger, die auf uns regnen, sind eisig

der priester überstunden erzählt seine geschichten

Leute scherzen um den Kaffeetisch herum

das Gehirn, in seinem desolaten Zustand, hallte vor Hysterie.

Er betrachtet jetzt von irgendwo unsere menschliche Gestalt

Vielleicht lächelt er, vielleicht lacht er, haha

nichts als Lob, kein böses Wort

wie viel ein kleines Ding tun kann.

Wie hart gearbeitet wurde

von Abend- bis Morgensonne,

ein Tod und ein Gesicht in allen Blättern,

Geier, ich habe endlich etwas Sympathie von ihnen bekommen.

Um Mitternacht, wenn die Kobolde verstummen,

ein fremder Wanderer wandert.

Drückt sein Ohr an den Boden und lauscht

das Rauschen seines eigenen Blutes.

Der Wind aus dem Vogelwald bringt jetzt Schlaf,

die Blumen verwelken im Frost.

Alles verblasst, als wäre es ein Traum,

Reise nach morgen.

Ist er jetzt im Himmel oder in der Hölle,

blöde Frage, bleibt unbeantwortet.

Lass ihn vereint sein, egal wo er ist,

Überall gibt es viele Freunde.

Es ist ein neuer Morgen, wir machen uns an die Arbeit

das Salz brennt noch in unseren Augen.

Auch wenn wir ewig leben könnten

Jedes Mal, wenn wir das Gefühl haben, dass alles unvollendet bleibt ...

(Er ist zurück zu seinen Wurzeln

Er ist zurück zu seinen Wurzeln

Er ist zurück zu seinen Wurzeln

er ist zurück, ist nur …

…nur über…

er ist zurück, ist nur …

…nur über…

er ist zurück, ist nur …

…nur über…

er ist gerade zurück…)

(Laudamus ihr, benedicamus ihr,

adoramus ihr, glorificamus ihr.

Lobe dich, segne dich,

verehre dich, verherrliche dich)

Er ist gegangen, nachdem er seinen Job gemacht hat

er hat einen Kranz verdient

die ihre Arbeit im Gange haben

Sie drücken auf den Kopf

und sie sprechen leise.

Ein neuer Morgen und eine neue Woche und ein Neumond

wir leben noch

denn wenn der Baum steht, wird er austrocknen

einfach dekorieren.

(Er ist zurück zu seinen Wurzeln

Er ist zurück zu seinen Wurzeln

Er ist zurück zu seinen Wurzeln

Er ist zurück zu seinen Wurzeln

Er ist zurück zu seinen Wurzeln

Er ist zurück zu seinen Wurzeln

er ist gerade zurückgekehrt)

Dort steht er Schlange am Tor des Himmels,

Bestellen Sie ein Bier und stöbern Sie in Iltista.

Portsarik lächelt und bietet Nortin an,

und erfordert kein Ausfüllen von Formularen.

Er bekommt eine Gitarre und ein paar gute Yankee-Sachen.

Betrachtet man die Menge, wieder viele Tote.

Ein paar Akkorde klimpert er Alabama,

am ende des abends kratzer an den armen.

Wir müssen uns um unser Selbstmitleid sorgen,

wir können nichts verstehen, bis

Mit ihm erledigen wir endlich die Arbeit

Wir stellen unsere Welt auf den Kopf.

Nikke kommt nicht einmal mehr in die Lobby,

auch er glaubte, ein Märchen gefunden zu haben.

Um dorthin zu gelangen, band er die Schnur um seinen Hals,

er musste es für den Rest seines Lebens bereuen.