Kultanainen - Korpiklaani

Mitähän tuostakin tulevi, tulenhengen helpehistä?

Takoiskun tuoksinasta, vasarasta vaskisesta?

Taon totta taakakseni, unhon unta unskokseni

Hopiaista hoivakseni, vaskivartta viereheni

Ihminen on liian hento, naisenpuoli liian heikko

Helposti se tuhoutuvi, kukistuvi, haurastuvi

Tämä naikko, oma eukko, kaikin puolin on ikuinen

Säihkyvämpi aamunkoittoo, maailmoja kestävämpi

Ei hän ilmoisna ikänä Kultanainen kaunoiseni

Jätä hän ei minnuu yksin, vaskineito vertaiseni

Pakisevat yhdet paljon, toiset tyhjiä panevat

Arvelevat vaimoani, kadehtivat kultiani

Huhuilevat hulluksikin, ja mielipuolena pitävät

Kansa kulta miulla ompi, vaimo vahva vaskest' luotu

Ei hän ilmoisna ikänä Kultanainen kaunoiseni

Jätä hän ei minnuu yksin, vaskineito vertaiseni

Taon totta taakakseni, unhon unta unskokseni

Hopiaista hoivakseni, vaskivartta viereheni

Ihminen on liian hento, naisenpuoli liian heikko

Helposti se tuhoutuvi, kukistuvi, haurastuvi

Tämä naikko, oma eukko, kaikin puolin on ikuinen

Jätä hän ei minnuu yksin, vaskineito vertaiseni

Tajuan nyt senki viimein, nyt sen kaiken ymmärränki

Otan rauan, temmon tulta, turmioksi kultanaisen

Was wird daraus, die Hilfe des Feuergeistes?

Der Geruch eines Kickbacks, eines Messinghammers?

Tao ist meine wahre Last, ich vergesse meinen Traum

Vom Hopfen zu meiner Pflege, dem Messingarm neben mir

Der Mann ist zu dünn, die Frau zu schwach

Es ist leicht zu zerstören, zu stürzen, zerbrechlich

Diese Frau, ihr eigenes Euk, ist in jeder Hinsicht ewig

Je schimmernder die Morgendämmerung, desto beständiger die Welten

Sie offenbart mein Alter nicht als meine schöne Schönheit

Lass sie nicht allein gehen, Copper Maiden, meine Kollegen

Manche quietschen viel, andere leer

Schätze meine Frau, eifersüchtiger Kult

Sie munkeln wie verrückt, und sie halten sich für verrückt

Nation Gold Ich mag es zu reifen, Frau starkes Kupfer 'geschaffen

Sie offenbart mein Alter nicht als meine schöne Schönheit

Lass sie nicht allein gehen, Copper Maiden, meine Kollegen

Tao ist meine wahre Last, ich vergesse meinen Traum

Vom Hopfen zu meiner Pflege, dem Messingarm neben mir

Der Mann ist zu dünn, die Frau zu schwach

Es ist leicht zu zerstören, zu stürzen, zerbrechlich

Diese Frau, ihr eigenes Euk, ist in jeder Hinsicht ewig

Lass sie nicht allein gehen, Copper Maiden, meine Kollegen

Jetzt verstehe ich es endlich, jetzt verstehe ich alles

Ich nehme das Gold, das Feuer von Temmo, um die goldene Frau zu ruinieren