Kaksonen - Kotiteollisuus

Sarvipäällä karvainen häntä roikkuu koipien välissä

Vuoren mustan sisässä se kulkee riiviö rinnan sisässä

Ja sillä on sisarensa Päivänsäde vankinaan, se pitää sitä omanaan

Vaan sitä uskalla ei kuin matkan takaa tuijottaa

CHORUS: Ja yötä yksin kulkee kaksonen

Maailman loppuun asti miettien

Mikä on outo tunne rinnassa

Ei raukka rakkautta tunnista

Kevät ei riisu hamettaan, odottaa valoa saapumaan, piilostaan

Sillä halla korpikuusen alla vain tiukentaa otettaan

Päivä riutuu vuoren sisässä, nuolee haavojaan, kuolee pois,

kun ei kaksonen tahdo käsistään päästää tätä kauneutta

CHORUS

Kun toinen riutuu pois, heikkenee,

niin toinen miettii miksi pahenee tuo outo tunne polon rinnassa

Ei raukka rakkautta tunnista

Ei silmä näy pimeässä, eikä kulkijasta tästä varjoa lankea

Ei hengityksen huurua näy, ei jälkeä jää kunse käy valkoista hankea

Päivänsäteen ottaa syliin, matka tuonen kylmiin kyliin alkaa ankea

On pimeä tie ja kyyti jäinen, vastassa joukko tuhatpäinen, kuolonkankea

Der haarige Schwanz des Hornheads hängt zwischen den Beinen

Im Inneren des Berges schwarz verläuft es entlang der Brust in der Brust

Und sie hat ihre Schwester, den Prinzen der Sonne, und sie hat ihn

Aber wage es nicht, es anzustarren

CHORUS: Und der Zwilling läuft die Nacht allein

Denken bis ans Ende der Welt

Was für ein komisches Gefühl in der Brust

Keine feige Liebe zu erkennen

Der Frühling zieht seinen Rock nicht aus, wartet auf das Licht, versteckt sich

Denn der Frost unter dem Raben verstärkt nur seinen Griff

Der Tag wird in den Berg fallen, und er wird die Wunden lecken und sterben;

wenn kein Zwilling diese Schönheit loslassen will

CHOR

Wenn man abfällt, wird es schwächer,

also wundert sich der andere, warum dieses seltsame Gefühl in Polos Brust schlimmer wird

Keine feige Liebe zu erkennen

Das Auge wird im Dunkeln nicht gesehen, und kein Schatten fällt auf den Reiter

Es treten keine Atemdämpfe auf, es bleiben keine Spuren zurück, wenn Sie sich auf ein weißes Projekt begeben

Die Strahlen des Tages übernehmen, die Fahrt zu den kalten Dörfern von Tuonen beginnt elend zu werden

Es gibt eine dunkle Straße und die Fahrt ist vereist, angesichts einer Gruppe tausendköpfiger, tödlicher Stöcke