Tuonelan koivut - Kotiteollisuus

Hukun tämän tien tyhjyyteen

keskelle korkeiden talojen

jotka kohoavat taivaisiin

koteina Jumalan kuvien

jotka joivat nuoruuden lähteestä

jotka rakensivat onnelan

mut eivät löytäneet ihmistä sieltä

löysivät pitkän, piinallisen kuoleman

Vierii kyynel, vierii toinen, vierii

silmistä vesi veden jälkeen

rinnoilta helmoille, helmoilta

joeksi ja joesta järveen

järvi syvä kuin synkin suru on musta kuin yötaivas pimeä

Tuonelan koivut, lehdettömät

kuiskivat meidän kahden nimeä

Tuntematonta maisemaa kuljen

teen matkaa toivoen

väsyneenä jään lepäämään

katveeseen Tuonelan koivujen

Sanoisit jotain, tekisit jotain

jotta herätä saisin

jotta Tuonen teiltä, sen vainioilta

saisin elämäni takaisin

Ich ertrinke in der Leere dieser Straße

inmitten hoher Häuser

die zum Himmel aufsteigen

Häuser von Gottesbildern

die aus dem Jungbrunnen tranken

der Onnela gebaut hat

fand dort aber keinen Mann

fand einen langen, qualvollen Tod

Eine Träne rollt, eine andere rollt, rollt

Augen tränen nach Wasser

von Brüsten zu Perlen, von Perlen

in den Fluss und vom Fluss zum See

der See tief wie düsteres Leid ist schwarz wie der Nachthimmel dunkel

Tuonela-Birken, blattlos

flüsterte die Namen von uns beiden

Ich gehe durch eine unbekannte Landschaft

Ich mache die Reise in der Hoffnung

müde ruhe ich

im Schatten von Tuonela-Birken

Du würdest etwas sagen, du würdest etwas tun

aufwachen

An Tuonen von dir, von seinen Verfolgern

Ich würde mein Leben zurückbekommen