Viittä vaille vainaa - Kotiteollisuus

Maailma on taipumaton.

Ei se huomaa miehen työtä.

Väsyneet, miltei nukahtaneet silmät

tuijottavat yötä.

On meitämonta

periksiantamatonta,

onnetonta valittajaa,

esi-isien,

hautakivien

itkuista tuijottajaa.

Vittävaille vainaa!

Perkeleet isässäpihisee.

Ei poika osaa tehdävastaa.

Kun taskussa kännykkäpirisee,

ei isäosaa, poika vastaa.

On kiire niin omiin hautajaisiin,

ei jaksa panna vastaan.

Vanha on mykkäja voimaton,

kun pappi uutta kansaa kastaa.

Viittävaille vainaa!

Die Welt ist unflexibel.

Es beachtet die Arbeit des Mannes nicht.

Müde, fast eingeschlafene Augen

in die Nacht starren.

Es ist ein Chaos

unnachgiebig,

Unglücklicher Beschwerdeführer,

Vorfahren,

Grabsteine

weinende Starren.

Herumalbern!

Der Vater des Teufels jammert.

Kein Junge kann das.

Wenn das Handy in der Tasche klingelt,

kein Vater, Sohn antwortet.

Es gibt so einen Ansturm auf meine eigene Beerdigung,

kann es nicht ertragen.

Das Alte ist stumm, schwach,

wenn der Priester ein neues Volk tauft.

Diejenigen, die sich darauf beziehen, sind tot!