Kalmoskooppi - Kuolemanlaakso

Raahaan ruumistani pitkin mustaa hiekkarantaa

Veriset raajat raapivat kalmankoleaa ihoani

Mielen aallot, henkiset tyrskyt kuin pyörremyrskyt

Repivät rantaa, paiskovat santaa syvältä sisältäni

Kyyn hampaat rinnassani, verimyrkky lihassani

Ryömin kohti kalmojen valtakuntaa

Silmät muurattuina näen yhä selvemmin

Täällä ei ole minulle mitään

En jaksa elää

En tahdo kuolla

EI!

EI!

EI!

Päästäkää pois!

En jaksa elää

En halua kuolla

EI!

EI!

EI!

Viekää se pois!

Purppurana palaa uhman linnun sulkien sulkku

Sytyttää sielut, koskien nielut lastaa laulullansa

Näen kalmojen nousevan, kun räiskyvään tuleen ma katson

Synnyn joka yö uudestaan

Ich schleppe meinen Körper den schwarzen Sandstrand entlang

Blutige Gliedmaßen kratzen an meiner blassen Haut

Gedankenwellen, mentale Stürme wie Orkane

Den Strand zerreißen, den Weihnachtsmann tief in mich spritzen

Ich beiße die Zähne in meiner Brust zusammen, die Sepsis in meinem Fleisch

Ich kroch in das Reich der Eichhörnchen

Mit meinen maskierten Augen kann ich immer klarer sehen

Hier ist nichts für mich

Ich kann nicht leben

Ich will nicht sterben

NEIN!

NEIN!

NEIN!

Geh raus!

Ich kann nicht leben

Ich will nicht sterben

NEIN!

NEIN!

NEIN!

Nimm es weg!

Die Feder des gefiederten Vogels kommt in Lila zurück

Entzündet die Seelen soweit die Kehlen ihre Lieder laden

Ich sehe die Eichhörnchen aufsteigen, während ich das knisternde Feuer betrachte

Ich werde jede Nacht neu geboren