Verihaaksi - Kuolemanlaakso

Eivät tähdet välky kannella taivaan

Pilvet kauas seilanneet

Ei maata, ei rantaa

Tyrskyää meri hyinen, loputon

Kun meri suuttuu

Kuolleet kuolleita haudatkoon

Hiljaa leijuu tuonenkatku

Kalman siivet niittäneet

Manan mahtivirret viiltäneet

Vieneet viimeiseen mieheen

Kädet kurottivat aurinkoon

Kasvot kauhusta jäykät

Kun kylmyys otti omakseen

Eloon ei jäänyt yksikään

Kun meri suuttuu

Kuolleet kuolleita haudatkoon

Verihaaksi vettä kyntää

Vyöryy aaveena halki aikojen

Purjeet kuin kuolon varjo

Mastot kuin muistomerkit

Verihaaksi

Nousivat liekit ruumasta

Poroksi perusteet polttivat

Räjäyttivät kannen ilmaan

Aavelaivan upottivat

Kun meri suuttuu,

kuolleet kuolleita haudatkoon

Keine Sterne flackern auf dem Deck des Himmels

Die Wolken segelten weit

Kein Land, kein Strand

Das Meer ist eisig, endlos

Wenn das Meer wütend wird

Lass die Toten die Toten begraben

Die Pest schwebt immer noch

Kalmas Flügel gemäht

Manas Machtströme zerschnitten

Hat dich zum letzten Mann gebracht

Seine Hände streckten sich der Sonne entgegen

Das Gesicht des Schreckens steif

Als die Kälte überhand nahm

Keiner hat überlebt

Wenn das Meer wütend wird

Lass die Toten die Toten begraben

Das Wasser pflügt das Wasser

Es verfolgt den Geist durch die Jahrhunderte

Segelt wie ein Todesschatten

Masten als Denkmäler

Blutvergießen

Flammen stiegen aus dem Laderaum

Das Rentier brannte das Gelände nieder

Den Deckel in die Luft gesprengt

Das Geisterschiff sank

Wenn das Meer wütend wird,

Lass die Toten die Toten begraben