Kuun Lapset - Kuolemanlaakso

Kuu jo kylmeni

Peittivät harsot hehkuvan hopean

Heräsivät siivet hämärän

Korpit kaamoksen kolean

«Nurkui kansa nuorempainen

Sinne siirymme iläksi

Alle auringon paremman

Luokse luonnon lempeämmän

Armas on asua siellä

Lämmin maata Maan povella»

Näin tanssivat kuun lapset

Äyrähällä yön ikuisen

Varjoissa havupuiden katseen

Päällä sammettisten sammalten

Siirtyi sinne kaikki kansa

Tykö tyhjän luomakunnan

Alle ammoisten havujen

Päälle sammetisten sammalten

Olen ollut täällä ennenkin

Kaatveessa kadotuksen

Usvassa metsien routaisten

Nähnyt jäljet kuun heimojen

«Nurkui kansa nuorempainen

Sinne siirymme iläksi

Alle auringon paremman

Luokse luonnon lempeämmän»

Näin tanssivat kuun lapset

Äyrähällä yön ikuisen

Varjoissa havupuiden katseen

Päällä sammettisten sammalten

Der Mond ist schon kalt

Die Gaze war mit leuchtendem Silber bedeckt

Die Flügel erwachten in der Dämmerung

Die Raben sind dunkel

«Die Nation war jünger

Abends gehen wir dort hin

Unter der Sonne besser

Um die sanftere Natur

Es ist schön, dort zu leben

Warmes Land im Trubel der Erde »

So tanzen die Kinder des Mondes

Hake eine Nacht für immer

Im Schatten von Nadelbäumen

Auf samtigen Moosen

Alle Menschen sind dorthin gezogen

Zu einer leeren Schöpfung

Unter den alten Nadelbäumen

Auf moosigen Moosen

Ich war hier schon einmal

Im Untergang

Im Nebel in den Wäldern Frost

Gesehene Spuren der Mondstämme

«Die Nation war jünger

Abends gehen wir dort hin

Unter der Sonne besser

Zur sanfteren Natur »

So tanzen die Kinder des Mondes

Hake eine Nacht für immer

Im Schatten von Nadelbäumen

Auf samtigen Moosen