Kotiinpaluu - WÖYH!

Merele tähyää

löytömatkaajan pronssinen pää.

Hänen luultiin jo hukkuneen,

kunnes eräänä keväänä

riemuittiin, juhlittiin kotiin palannutta sankaria.

Pöydissä supateltiin:

Miks lie ruumassa tyhjää niin?

Tuopit kurkkuihin kaadettiin.

Tuolit heiteltiin korkeuksiin.

Riemuittiin, juhlittiin kotiin palannutta sankaria.

Kuningas tarjosi saaliista kultaa

ja tytärtänsä ainoaa.

Eivät kai riittäneet lunnaat,

vaihtui vain päivä seuraavaan.

Blick aufs Meer

der bronzene Kopf des Entdeckers.

Er soll bereits ertrunken sein,

bis zu einem Frühling

freute sich, der heimgekehrte Held wurde gefeiert.

Die Tische wurden bedient:

Warum so leer im Laderaum liegen?

Töpfe mit Kehlen wurden gegossen.

Die Stühle wurden in die Höhe geschleudert.

Der heimgekehrte Held wurde gejubelt, gefeiert.

Der König bot die Goldbeute an

und seine einzige Tochter.

Schätze, das Lösegeld war nicht genug,

nur den Tag auf den nächsten geändert.