Tykkään susta niin että halkeen - Juha Tapio

Puistossa penkki, penkillä poika

Vieressä tyttö ja hiljaisuus

Puhua ois hyvä,

mut sanat niin kuin pähkinä kurkkuun takertuu

Palelevat sormet, toistensa lomaan

Arkana purkalta maistuva suu

Laukkaava sydän, totinen on poika

kun kumartuu ja kuiskaten lausuu:

Mä tykkään susta niin, että halkeen

Mä tykkään susta niin, että halkeen

Ruuhkassa auto, autossa ratti

Ja elämisen pyörteissä uurtuneet,

kädet jotka ohjaa, vakavin ottein

ja jälkeen vuosikymmenten

Muistavat penkin, muistavat tytön,

muistavat sanat jotka lausuttiin

Voi kunpa vielä, voi kunpa joku

Tulisi ja sanoisi niin

Mä tykkään susta niin, että halkeen

Mä tykkään susta niin, että halkeen

Mä tykkään susta niin, että halkeen

Mä tykkään susta niin, että halkeen

Ja jossain on aina puisto ja penkki,

tyttö ja poika ja hiljaisuus

Puhua ois hyvä,

mut sanat niin kuin pähkinä kurkkuun takertuu

Mä tykkään susta niin, että halkeen

Parkbank, Junge auf der Bank

Neben dem Mädchen und Stille

Gut reden

aber Worte kleben wie eine Nuss an deiner Kehle

Erfrierende Finger, der Urlaub des anderen

Ein köstlicher Mund

Ein galoppierendes Herz, das Wahre ist der Junge

wenn er sich vorbeugt und flüstert und sagt:

Ich fahre gerne Ski, damit der Riss

Ich fahre gerne Ski, damit der Riss

In einem überfüllten Auto, im Autolenkrad

Und in den Wirbelstürmen des Lebens,

Hände, die führen, mit ernstem Griff

und nach Jahrzehnten

Erinnere dich an die Bank, erinnere dich an das Mädchen,

erinnere dich an die Worte, die ausgesprochen wurden

Oh, ich wünschte, ich könnte, Oh, ich wünschte, jemand

Würde kommen und es sagen

Ich fahre gerne Ski, damit der Riss

Ich fahre gerne Ski, damit der Riss

Ich fahre gerne Ski, damit der Riss

Ich fahre gerne Ski, damit der Riss

Und irgendwo ist immer ein Park und eine Bank,

Mädchen und Junge und Stille

Gut reden

aber Worte kleben wie eine Nuss an deiner Kehle

Ich fahre gerne Ski, damit der Riss