Juoksevan Veden Aika - Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus

Lumi sulaa, riisuu kauniin peiton rujon maan

Kevään jätteille nyt hautauomat kaivetaan

Kuumeisesti luonnon rumuus piiloon lapioi

Kun et omaa luontoasi piiloon laittaa voi

Ullakolla, pienen nurkkahuoneen hyllyllä

Ase, koneen osia ja miestenlehtiä

Poika makaa laverilla, työt on jääneet taa

Kevään virta solisee ja veri huohottaa

Isä katsoo savuavan saunan hiillosta

Koira kiertää kehää pihakaivon pohjalla

Poika kahlaa koivikossa, kuolaa poskellaan

Pian saapuu miehet valkoisissa takeissaan

Kevään tullen poika kuulee niitä ääniä

Joita ei voi kuulla isä eikä äitinsä

Vieraat alkavat vierastaa heidän taloaan

Juoru kulkee, mutta perheen eessä vaietaan

Talven maa mustaa mieltä

Rauhoittaa

Vaan juoksevan veden aikaan

Ei rauhaa saa

Sille, jonka kevät vei, nyt päätä puistetaan

Kielin halkaistuin hulluksi lyötyä muistetaan

Luullen, ettei se voi koskaan meitä tavoittaa

Vaan se lyö leiman kehen vain sen lyödä haluaa

Talven maa mustaa mieltä

Rauhoittaa

Vaan juoksevan veden aikaan

Rauhaa ei saa

Der Schnee schmilzt und entfernt die schöne Decke des Landes

Für die Abfälle der Quelle werden jetzt die Friedhöfe ausgegraben

Fieberhaft schaufelt sich die Hässlichkeit der Natur ins Versteck

Wenn Sie Ihre eigene Natur nicht verbergen, können Sie setzen

Auf dem Dachboden, im Regal eines kleinen Eckzimmers

Waffen, Maschinenteile und Männerzeitschriften

Der Junge liegt auf dem Podium, die Arbeit ist hinter sich

Der Quellbach rauscht und das Blut atmet

Dad sieht dem Saunarauch zu

Der Hund geht um den Umfang am Ende des Hofes herum

Der Junge wühlt in der Birke, sein Speichel auf seiner Wange

Bald kommen die Männer in ihren weißen Kitteln

Wenn der Frühling kommt, hört der Junge diese Geräusche

Was weder Vater noch Mutter hören können

Die Gäste beginnen, ihr Haus zu besuchen

Der Klatsch geht, aber vor der Familie herrscht Schweigen

Winterland schwarzer Geist

Beruhigen

Aber bei fließendem Wasser

Es gibt keinen Frieden

Für denjenigen, der die Quelle genommen hat, wird jetzt der Kopf geschüttelt

Der Schlitz der Zunge wird erinnert

Ich denke, es kann uns niemals erreichen

Aber es drückt jedem, der es treffen will, einen Stempel auf

Winterland schwarzer Geist

Beruhigen

Aber bei fließendem Wasser

Es gibt keinen Frieden