Aurinko ei laske - Juha Tapio

Haihtunut on aamukaste nousuun auringon

Hereillä jo linnut, puut ja pihanurmi on

Kämmeneeni kerään hiuksiaan ja palmikoin

Niin hellästi ja taitavasti kuin sen tehdä voin

Hän hiljaisuutta kantaa, sanatonta huntuaan

Syntymästään saakka, toinen tosi katseessaan

Joskus, niin kuin nytkin, aivan kuin hän tässä ois

Silmänräpäyksen ja kääntyy taas jonnekin ja pois

Illan lämmössä hän istuu avoimella ikkunalla

Keinuu hiljaa, kaukaisuuteen katsoo laulamalla

Sanattoman laulun niin kuin toiseen maailmaan

Josta saapunut hän tänne, hetkeksi on vaan

Ja aurinko ei laske, ei laske milloinkaan

Säälimättä surmaa syksy kesän lyhyen

Saapuu kevyt lumi hellästi sen peitellen

Aamu jokainen, jonka kanssaan nähdä saan

Niiden kirkkaus soi kiitosta, kiitosta soi vaan

Illan lämmössä hän istuu avoimella ikkunalla

Keinuu hiljaa, kaukaisuuteen katsoo laulamalla

Sanattoman laulun niin kuin toiseen maailmaan

Josta saapunut hän tänne, hetkeksi on vaan

Aurinko ei laske, ei laske milloinkaan

Illan lämmössä hän istuu avoimella ikkunalla

Keinuu hiljaa, kaukaisuuteen katsoo laulamalla

Sanattoman laulun niin kuin toiseen maailmaan

Josta saapunut hän tänne, hetkeksi on vaan

Ja aurinko ei laske, ei laske milloinkaan

Illan lämmössä hän istuu avoimella ikkunalla

Keinuu hiljaa, kaukaisuuteen katsoo laulamalla

Sanattoman laulun niin kuin toiseen maailmaan

Josta saapunut hän tänne, hetkeksi on vaan

Ja aurinko ei laske, ei laske milloinkaan

Illan lämmössä hän istuu avoimella ikkunalla

Keinuu hiljaa, kaukaisuuteen katsoo laulamalla

Sanattoman laulun niin kuin toiseen maailmaan

Josta saapunut hän tänne, hetkeksi on vaan

Aurinko ei laske, ei laske milloinkaan

Aurinko ei laske, ei laske milloinkaan

Aurinko ei laske, ei laske milloinkaan

Aurinko ei laske, ei laske milloinkaan

Aurinko ei laske

Aurinko ei laske

Aurinko ei laske

Aurinko ei laske

Verdunstet ist der Morgentau, der in der Sonne aufsteigt

Vögel, Bäume und Hofgras sind schon wach

Meine Handflächen sammeln ihre Haare und Zöpfe

So zärtlich und geschickt wie ich kann

Er trägt Schweigen, seinen wortlosen Schleier

Von Geburt an ein weiterer echter Look

Manchmal, wie jetzt, genauso wie hier

Im Handumdrehen dreht und wieder irgendwo rein und raus

In der Hitze des Abends sitzt er am offenen Fenster

Schwingt leise, blickt singend in die Ferne

Ein wortloses Lied wie aus einer anderen Welt

Von wo er hierher kam, ist es nur ein Moment

Und die Sonne geht nicht unter, geht nie unter

Der unerbittliche Kill des Herbstes ist der kurze Sommer

Leichter Schnee bedeckt es sanft

Morgen alle, mit denen ich sehen kann

Ihre Herrlichkeit läutet Lob, Lob läutet

In der Hitze des Abends sitzt er am offenen Fenster

Schwingt leise, blickt singend in die Ferne

Ein wortloses Lied wie aus einer anderen Welt

Von wo er hierher kam, ist es nur ein Moment

Die Sonne geht nie unter, geht nie unter

In der Hitze des Abends sitzt er am offenen Fenster

Schwingt leise, blickt singend in die Ferne

Ein wortloses Lied wie aus einer anderen Welt

Von wo er hierher kam, ist es nur ein Moment

Und die Sonne geht nicht unter, geht nie unter

In der Hitze des Abends sitzt er am offenen Fenster

Schwingt leise, blickt singend in die Ferne

Ein wortloses Lied wie aus einer anderen Welt

Von wo er hierher kam, ist es nur ein Moment

Und die Sonne geht nicht unter, geht nie unter

In der Hitze des Abends sitzt er am offenen Fenster

Schwingt leise, blickt singend in die Ferne

Ein wortloses Lied wie aus einer anderen Welt

Von wo er hierher kam, ist es nur ein Moment

Die Sonne geht nie unter, geht nie unter

Die Sonne geht nie unter, geht nie unter

Die Sonne geht nie unter, geht nie unter

Die Sonne geht nie unter, geht nie unter

Die Sonne geht nicht unter

Die Sonne geht nicht unter

Die Sonne geht nicht unter

Die Sonne geht nicht unter