Paina pääsi - Juha Tapio

Paina pääsi rintaani vasten

Päivän meteli kuolla saa

Yö on täynnä huokausta rakastavaisten ja lasten

Niiden unissa värit on vahvemmat kuolemaa

Minä päivän polttama haamu

Tarvitsen kättäsi viileää

Ihosi tuoksusta riutunut sydän tulvillaan

Minä olen jotain vailla aina vaan

Risaisen elämän keskellä toistemme syliin tyynnyttiin

Kaikkeen minkä me saimme, kaikkeen mistä luovuttiin

Ja yksinäisyys, mun ystäväin, meni hetkeks jonnekin

Ja päivä nousi hiljaa niin kuin aina ennenkin

Paina pääsi rintaani vasten

Vuodet kirii vauhtiaan

Mut kaiken vielä jos voisin alkaa uudestaan

Minä olisin, olisin sun yhä vaan

Risaisen elämän keskellä toistemme syliin tyynnyttiin

Kaikkeen minkä me saimme, kaikkeen mistä luovuttiin

Ja yksinäisyys, mun ystäväin, meni hetkeks jonnekin

Ja päivä nousi hiljaa niin kuin aina ennenkin

Risaisen elämän keskellä toistemme syliin tyynnyttiin

Kaikkeen minkä me saimme, kaikkeen mistä luovuttiin

Ja yksinäisyys, mun ystäväin, meni hetkeks jonnekin

Ja päivä nousi hiljaa niin kuin aina ennenkin

Drücke deinen Kopf an meine Brust

Der Lärm des Tages stirbt

Die Nacht ist voller Seufzer für Verliebte und Kinder

In ihren Träumen haben die Farben einen stärkeren Tod

Ich bin der Geist des Tages

Ich brauche deine Hand kühl

Dein Herz wird mit dem Geruch deiner Haut überflutet

Ich bin immer ohne etwas

Mitten in einem geschäftigen Leben beruhigten sich einander

Alles, was wir haben, alles, was wir aufgegeben haben

Und die Einsamkeit, meine Freunde, ging für einen Moment irgendwohin

Und der Tag stieg ruhig wie immer

Drücke deinen Kopf an meine Brust

Die Jahre nehmen Fahrt auf

Aber alles noch, wenn ich wieder anfangen könnte

Ich würde, ich wäre immer noch die Sonne

Mitten in einem geschäftigen Leben beruhigten sich einander

Alles, was wir haben, alles, was wir aufgegeben haben

Und die Einsamkeit, meine Freunde, ging für einen Moment irgendwohin

Und der Tag stieg ruhig wie immer

Mitten in einem geschäftigen Leben beruhigten sich einander

Alles, was wir haben, alles, was wir aufgegeben haben

Und die Einsamkeit, meine Freunde, ging für einen Moment irgendwohin

Und der Tag stieg ruhig wie immer