Suurenmoinen elämä - Juha Tapio

Talo joen rannalla, ja poika hiljainen

Nousee ikkunalta kuuhun siivillään

Isä lähtee äidin luota hiljaa hiipuen

Ne kai siedä oikein ei enää itseään

Joen varren katoksesta pyörä nostettiin

«Kato äiti ilman käsiä»

Isosisko kakskyt vee meni eilen naimisiin

Se sanoi «onni tää ei koskaan häviä»

Valo kulkee veden selkää pitkin aamuisin

Kuiskaa sadoin uuden alun lupauksin

Kyyneleinä, helminä

Virta tuima, viettävä

Ikkuna on auki, kevään tulla, kuolla pois

Surun kestäväksi kasvoin, onnen en

Polun varteen aurinko teki pesän latvoihin

Jonkun pihalla on juhlat, kuulen sen

Vanhapoika naapurin käy tietä mietteissään

Se tuntee peukaloissaan huomispäivän sään

Kyyneleinä, helminä

Virta tuima, viettävä

Haus am Fluss und Junge ruhig

Erhebt sich mit seinen Flügeln vom Fenster zum Mond

Der Vater verlässt die Mutter still und verblassend

Ich glaube, sie können sich selbst nicht mehr ertragen

Das Fahrrad wurde aus dem Baldachin am Flussufer gehoben

«Verlorene Mutter ohne Hände»

Meine große Schwester hat gestern geheiratet

Es hieß „Glück geht nie verloren“

Das Licht wandert morgens entlang der Rückseite des Wassers

Flüstere mit Hunderten von Versprechungen eines Neuanfangs

In Tränen Perlen

Aktuelle langweilig, entbehrlich

Das Fenster ist offen, der Frühling kommt, vergeht

Ich bin mit Trauer aufgewachsen, kein Glück

Entlang des Weges baute die Sonne ein Nest in die Gipfel

Es gibt eine Party in jemandes Garten, ich höre es

Der alte Nachbarsjunge geht in Gedanken seiner Wege

Es spürt das Wetter von morgen in seinen Daumen

In Tränen Perlen

Aktuelle langweilig, entbehrlich