Yksinäiset - Juha Tapio

Pysäkin luota korttelin verran

On tuttua niin kaikki tuo

Varjojen alta varjoista yksin

Vaellan ovesi luo

Sä tulet mua vastaan

Ja kuin äiti lastaan sä rinnallas tuuditat mua

Mä vajoan hiljaa

Vajoan hiljaa

Kaikki jos vois unohtua

Hetkinen sylisi lämpöä vaan

Mä muuta en tuu pyytämään

Sun tarvitse koskaan mua ei rakastaa vain kysymättä ymmärtää

Kaiken sen jälkeen on hiljaisuus arkaa

Mä pukeudun lähtöä teen

Maailman kylmyys mun päälleni karkaa kun ovesta sateeseen meen

Kelmeää yötä kanssani valvoo paljaaksi riisutut puut

Se enää ei viillä

Vaikka sen tiedän sun luoksesi saapuvat nuo

Halten Sie einen Block entfernt an

Es ist so alles vertraut

Unter den Schatten der Schatten allein

Ich gehe zu deiner Tür

Du wirst mich treffen

Und als Mutter mit ihrem Kind wiegen Sie mich ein

Ich versinke leise

Ich verstumme

Alles, wenn Sie vergessen könnten

Einen Moment würde die Hitze aber umarmen

Ich werde nichts weiter verlangen

Sun braucht mich nie, um nicht zu lieben, nur zu fragen, um zu verstehen

Schweigen ist schließlich schüchtern

Ich ziehe mich an, um zu gehen

Die Kälte der Welt entkommt mir, während es aus der Tür regnet

Eine elende Nacht mit mir wird von den entblößten Bäumen beobachtet

Es schneidet nicht mehr

Obwohl ich weiß, dass sie zu dir kommen