Pimeä - Moonsorrow

Astu saliin kadotuksen

Tänne varjotkaan eivät sinua kutsu

Kuuletko, tunnetko mitään?

Joku hengittää kiivaasti hamuten ilmaa

Kuiskaukset kaikuvat loputtomasti

Tiedät ettei täällä ole ketään

Niin kauhu hiipii vaikka mihin piilottaisit

Vai henkesikö jättäisit?

Tässä maailmassa ei ole mitään

Ei tyhjyydessä elämää jäljellä

Ne joita pelkäät eivät pelkää ketään

Olet yksin etkä tiedä missä

Hiljaiset askeleet kaikuvat syvissä vesissä

Kuolevan auringon alla kaikki on kaunista

Alla puiden kuolleiden oksien

Istut kuunnellen kuolleita lintuja

Yö ei anna uskoa mihinkään

Ruumiisi tärisee kylmästä

Etkä löydä tietäsi takaisin

Kun silmäsi vihdoin tottuvat pimeään

Hiljaiset askeleet kaikuvat syvissä vesissä

Tunteja laskien kulkee hämärä varjoina

Pisarat pirstovat polkua maailman reunalta

Kuolevan auringon alla kaikki on kaunista

Tässä maailmassa ei ole mitään

Ei tyhjyydessä elämää jäljellä

Ne joita pelkäät eivät pelkää ketään

Olet yksin etkä tiedä missä

Ja silmäsi ovat tottuneet pimeään

Taas yksi eksynyt sammaleeseen painaa kätensä

Pisarat pirstovat polkua pimeän reunalta

Huomenna auringon alla kaikki on kuollutta

Treten Sie ein in die Halle des Schicksals

Nicht einmal die Schatten laden dich hierher ein

Hörst du, fühlst du etwas?

Jemand atmet heftig, riecht die Luft

Das Flüstern hallt endlos wider

Du weißt, dass hier niemand ist

Also kriecht Horror, wo immer du dich versteckst

Oder würdest du dein Leben verlassen?

Es gibt nichts auf dieser Welt

In der Leere ist kein Leben mehr

Diejenigen, die Sie fürchten, haben vor niemandem Angst

Du bist allein und weißt nicht wo

Leise Schritte hallen in den tiefen Wassern wider

Unter der sterbenden Sonne ist alles schön

Unter den abgestorbenen Ästen der Bäume

Du sitzt da und hörst toten Vögeln zu

Die Nacht erlaubt es nicht, an irgendetwas zu glauben

Dein Körper zittert vor Kälte

Und du wirst deinen Weg nicht zurück finden

Wenn sich Ihre Augen endlich an die Dunkelheit gewöhnen

Leise Schritte hallen in den tiefen Wassern wider

Zwölf Stunden vergehen durch die Schatten

Tropfen erschüttern den Weg vom Rand der Welt

Unter der sterbenden Sonne ist alles schön

Es gibt nichts auf dieser Welt

In der Leere ist kein Leben mehr

Diejenigen, die Sie fürchten, haben vor niemandem Angst

Du bist allein und weißt nicht wo

Und deine Augen sind an die Dunkelheit gewöhnt

Wieder drückt einer im Moos verloren seine Hand

Tropfen zerschmettern den Weg vom Rand der Dunkelheit

Morgen, unter der Sonne, ist alles tot