Kuolleiden maa - Moonsorrow

Katson pohjaan joen sulaneen

Vesi taittaa valon himmenneen

Katson itseeni, katson sairauteen

Itseni kaikesta vapautan

Niin kylmä maa jolla makaan

Tunnen sen liikkeen jokaisen

Yhteen hetkeen mahtuu elämä

Ajatukset virtaavat veden matkassa

Niin lämmin utuinen ilma

Kaukana aurinko silmältä piilossa

Maailman suljen nyrkkiini veriseen

Itseni kaikesta vapautan

Hetken kai luulin olleeni muualla

Turvassa jumalten kostolta

Missä kohdin kuljimme harhaan?

Ei kukaan täällä voi sitä kertoa

Varjona kuljen kuolleiden maassa

Näen kaikki ympäriltä kuolleina

Joskus kai synnyin uuteen maailmaan

En tiennyt sen päättyvän näin

Kynnyksellä uuden uljaan ajan

Yhä mietin miten tänne päädyin

Kuinka loppumme sai alkunsa

Kuka siitä oli vastuussa

En nähnyt suurta petoa

En kuullut lopun pasuunoita

Kukaan ei tuhonnut aurinkoa

Vain ihminen kylvi tulta

Aikamme päättyi suruun ja ruttoon

Veli Veljeltään elämän niitti

Missä kohdin kuljimme harhaan?

Jäi kaikille jaettavaksi kuolleiden maa

Olen siellä mistä kaikki alkaa uudelleen

Missä valo ei värejä näytä

Kaikkialle levittäytyy tasainen niitty

Vain taivas ylläni vaalenee

Käy rauhaisena vierelläni tuuli

Itse silmäni suljen ja itken

Tänne jään, kaipuuta vailla

Rikotun henkeni veden virtaan annan

Olen siellä mistä kaikki alkaa uudelleen

Tyhjänä näyttäytyy ikuisuus ja aukenee

Kuolleille kuolleiden maa

Ich schaue auf den Grund des geschmolzenen Flusses

Das Wasser bricht das Licht

Ich betrachte mich selbst, ich betrachte meine Krankheit

Ich befreie mich von allem

So ein kaltes Land zum Liegen

Ich spüre diese Bewegung in jedem

In einem Moment ist Raum für das Leben

Gedanken fließen im Wasser

So warme dunstige Luft

Weit weg von der Sonne, verborgen vor den Augen

Ich schließe meine Faust vor der verdammten Welt

Ich befreie mich von allem

Ich denke, für einen Moment dachte ich, ich wäre woanders

Sicher vor der Rache der Götter

Wo haben wir uns verirrt?

Das kann hier niemand sagen

Als Schatten wandle ich im Land der Toten

Ich sehe alle um mich herum tot

Manchmal glaube ich, ich wurde in eine neue Welt hineingeboren

Ich wusste nicht, dass es so enden würde

Mit dem Aufkommen einer neuen tapferen Zeit

Ich frage mich immer noch, wie ich hier gelandet bin

Wie unser Ende begann

Wer war dafür verantwortlich

Ich habe kein großes Tier gesehen

Ich habe das Ende der Posaunen nicht gehört

Niemand hat die Sonne zerstört

Nur der Mensch hat Feuer gesät

Unsere Zeit endete in Leid und Pest

Bruder Von seinem Bruder ein Niet des Lebens

Wo haben wir uns verirrt?

Das Land der Toten musste an alle verteilt werden

Ich bin da, wo alles wieder anfängt

Wo das Licht keine Farben zeigt

Überall breitet sich eine flache Wiese aus

Nur der Himmel über mir hellt sich auf

Geh ruhig neben mir in den Wind

Ich schließe meine Augen und weine

Ich bleibe hier, Sehnsucht

Ich gebe meinen gebrochenen Geist in einen Wasserstrahl

Ich bin da, wo alles wieder anfängt

Die Ewigkeit erscheint leer und öffnet sich

Land der Toten